27. helmikuuta 2012

Pataljoonan juhlan korut ja kampaus

Juhlat menivät todella hyvin, hauskaa oli! Ilta meni niin rattoisasti ja aivan huomaamatta, että huomasin kotiin tullessa, etten ottanut juhlien aikana yhden ainoaa valokuvaa!?! Edes minusta itsestäni ei ole yhtään valokuvaa. Näin kävi tällä kertaa!

Mutta jotain sentään tuli kuvattua sinä päivänä. Edellisessä postauksessa mietin, että mitkä kengät ja laukun valitsisin, ja päädyin siihen beigeen vaihtoehtoon. :o)

Suurin syy siihen oli, että löysin nämä aivan ihanat Iberon korut. Lähdin etsimään koristetta hiuksiin ja loppujen lopuksi ostin koko sarjan, hups! :oD Hiuskorun virkaa toimitti tämän saman sarjan rintakoru. Kuvassa ovat rannekoru, sormus ja kaulakoru. Kaulakoru ei varsinaisesti ole samaa sarjaa, vaikka siinä olisi ollut kolmekin eri vaihtoehtoa sille, mutta mikään niistä ei sopinut pukuuni, joten valitsin tämän toisesta sarjasta.
  

Kävin aamulla myös kynsihuollossa. Tällä kertaa hopeaa ja valkoista glitteriä.


Seuraavaksi oli kampaaja. Toiveena kampauksen suhteen oli se, että siinä saa tapahtua paljon, eli paljon erilaisia "juttuja". Ja pointtina se, että kun katsoo kampausta yhdeltä puolelta, niin ei voi arvata mitä toisella puolella on. Lopputuloksena oli vähän sileää, vähän kreppiä, vähän lettiä ja vähän kaikkea! :oD Pidin tästä tosi paljon!! Oikealla puolella oli jo edellä mainittu rintakoru hiuskoristeena...


...ja vasemmalla puolella, letin yläpuolella kolme "timantti"pinniä.


Kuva takaa...


...ja edestä. Muuten kampaus on tehty täysin omista hiuksistani, mutta tämä edessä oleva letti on tehty lisäkkeellä.

 
Hyvää viikon alkua kaikille!
 
 
Helene
 

24. helmikuuta 2012

Juhlaan valmistautumista

Voi tätä juhlaa olenkin odottanut koko alku vuoden. Kyseessä on siis Karjalan Jääkäripataljoonan perinnepäivä. Pataljoona on Pohjois-Karjalan Prikaatin alaisuudessa oleva joukkoyksikkö, joka koostuu monista perusyksiköistä, esim. jääkärikomppania, kranaatinheitinkomppania...jne.

Tällä kertaa, (koska tätähän ei siis yleensä tapahdu koskaan!!) minulla on mekko jo ennestään valmiina juhlaa varten!Sotilaat pukeutuvat juhlaan harmaaseen univormuunsa M58, joka vastaa siviilissä tummaa pukua. Kuvia puvusta löytyy tämän postauksen lopusta. Etiketin mukaan pukukoodi "tumma puku" tuo naisille hyvinkin laajan skaalan mitä juhliin laittaa päälle. Siististä housupuvusta aina pitkään iltapukuun saakka. Joten kannattaa etukäteen ottaa selvää juhlan luonteesta ja järjestävän tahon toiveista, mikä asu olisi juhlaan soveliain. Toki juhlan kellon ajallakin on merkitystä.

Itse nämä juhlat jo moneen kertaan käyneenä tiedän, että tässä tapauksessa naiset pukeutuvat lyhyeen juhlapukuun. Minun mekkoni on hankittu viime kesänä meidän ystävien häihin, joten pääsen uusiokäyttämään sen näissä juhlissa, kivaa, koska pidän mekosta tooooosi paljon! :o) Kun kyseessä ovat prikaatin tai pataljoonan juhlat, en KOSKAAN pukeudu samaan pukuun kahtena vuonna peräkkäin, en ehkä vielä joka toinenkaan vuosi, enkä ehkä vielä senkään jälkeen, mutta muutaman vuoden päästä voi aloittaa uusinta kierroksen. Kyllä, minulla on erilaisia mekko PALJON!! :oD  

Tässä mekkoni :o) : 


Mekko on väriltään violetti, niskalenkki malli, jossa röyhelöjä riittää!


Mekkoon kuuluu myös pieni bolero. Niin kätevää, että tällainen tulee mekon kanssa, ettei tarvitse lähteä etsimään mitään erillistä juttua hartioille.


Sitten asusteet, kengät ja laukku. Myös ne löytyvät valmiina kaapin kätköistä. Mutta nyt on jo valinnan vaikeus. Tässä ensimmäinen vaihtoehto, aivan super ihanat biancon mustat juhlakengät, joissa on mekkoon sopivat ruusutkin, MUTTA niissä on hieman liian korkea korko, joka mietityttää, että jaksaako niillä seisoa tarpeeksi kauan.



Toinen vaihtoehto olisi sitten nämä vaaleat kengät ja vaalea laukku. Nämä eivät olisi niin ilmeinen valinta mitä mustat. Mutta nämä kengät ovat kuin aamutossut jalassa, aivan ihanat!


Jottei valinta menisi aivan liian helpoksi niin on vielä kolmas vaihtoehto. Nämä olivat minulla myös prikaatin vuosipäivän juhlassa marraskuun lopulla. Minulta löytyy ruusulaukku myös mustana. :o)


Tässä vielä vaihtoehdot yhdessä. Mikä teidän mielestänne olisi paras?


Luulen, että päädyn jompaan kumpaan näistä vaihtoehdoista, mutta ehdottakaa silti! :o)


Tässä puvut odottamassa huomista. Jotenkin pidän enemmän tästä harmaasta univormusta kuin siitä "hienommasta" mustasta, josta löytyy kuvia täältä, Prikaatin vuosipäivän juhlasta. Ehkäpä siksi, että tämä näyttää enemmän sotilaallisemmalta...

 

...Suomen lippuineen ja kaikkine muine merkkeineen, hih :o)


Tänään kävin myös kampaajalla värjäämässä hiukseni huomista varten. Tykkään sävystä tosi paljon ja kampaaja laittoi hiukseni tällä tavoin kivasti puoliksi kiinni. Älkääkä nyt vain ajatelko, että tuossako se huominen kampaus nyt sitten on, ei, kampausaika on varattu huomiselle erikseen, heti kynsihuollon jälkeen! :oD 

 
Palataan huomenna vielä juhlan ennakko tunnelmiin kampauksen ja kynsien muodossa! Ja muistakaahan antaa äänenne "kenkägalluppiin"! ;oD
 
 
Helene

23. helmikuuta 2012

Viime viikonlopun tunnelmia ja arvonta vinkki

Tässä vielä pienen postauksen verran tunnelmia viime viikon lopulta. Tämä piti tehdä luonnollisesti jo silloin, mutta olimme sunnuntaina juhlimassa ystäviemme tyttären 3-vuotis syntymäpäiviä ja sinnehän se kamera sitten unohtui - kuvineen päivineen, koska en ollut ehtinyt lataamaan niitä koneelle ennen sitä. Eilen kävimme sitten heidän luonaan uudestaan kyläilemässä, kameran haku reissulla. :o)

Mutta viikonloppuun muuten. Lauantaina kävimme kaupungilla shoppailemassa ja ruokakaupassa alkoi tekemään mieli pizzaa aivan mielettömästi, joten sitähän sitä sitten tehtiin. Kauppareissulta kotiutui myös kukkia, taas. Ja minkä värisiä? No tietenkin vaaleanpunaisia!! :oD






Olohuoneeseen ostin jo siellä ennestään olleeseen ruukkuun kaksi vaaleanpunaista kerrottua tulilatvaa. Tällä kertaan en istuttanut kukkia siihen, vaan laitoin ne sinne helposti omine ruukkuinensa. 




Aikaisemmin tammikuun alkupuolella kerroin, että seuraavat prikaatin juhlat ovat tulossa. Pikkuisen huijasin, nimittäin kyseessähän on tällä kertaan pataljoonan juhla. Pohjois-Karjalan Prikaatin alaisuudessa toimii oma joukko yksikkö, Karjalan Jääkäripataljoona. Lauantaina vietämme siis pataljoonan perinnepäivän juhlaa. Siihen valmistautumisesta tulee juttua huomenna. :o)

Lopuksi vielä mainitsen siitä arvonnasta. Entisen opiskelukaverini Markon blogissa, Marko Kristian on aivan ihana Riviera Maison arvonta!! Osallistumaan pääset tästä. Pitäkäähän kiirettä, sillä arvonta päättyy 29.2.

Palataan siis huomenna juhlavalmisteluihin, pukua, asusteita yms. ihanaa!! Lähden tästä vielä hakemaan sitä miekkosta junalta.

Hauskaa illan jatkoa!!


Helene

14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivä

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut hyvä päivä. Meillä oli tänään ohjelmassa kahvittelua kaupungilla mummon kanssa, sekä illasta Topiaksen kummitädin vierailu. Kivaa oli ja sain ko. ihanaiselta ystävältäni lahjaksi hänen itsensä tekemän kauniin rannekorun. Kiitos!! <3 Kuvia siitä ehkäpä myöhemmin. 

Tässä ystävänpäivän kunniaksi kuva meidän pikku Topiaksesta pinneineen! (Hän varmaan vuosien päästä kiittelee kovasti kun äiti on tällaisen kuvan mennyt hänestä nettiin laittamaan!! :oD) Hänellä alkaa hiukset olla jo aika pitkät, ja ne menevät aina silmille niin pinnihän niihin oli laitettava. Minun vanhoista pinnikätköistä ei kovin maskuliinisia pinnejä tähän hätään löytynyt niin tällä mennään nyt!! :oD Ainakin tämän päivän teemaan hyvin sopiva! :o) (Juu ja päivän soseet löytyvät olkapäältä! :oD)



Oikein hyvää ystävänpäivän iltaa kaikille!


Helene

12. helmikuuta 2012

Kohti uutta...

Tätä postausta on joku jo varmaan odotellutkin. Kaikkihan varmasti tietää, että menneellä viikolla julkaistiin esitys puolustusvoima uudistuksesta. Lakkautettavien joukko-osastojen lista oli pitkä, ja niiden joukossa myös meidän Prikaati, Pohjois-Karjalan Prikaati.

Kyseessähän oli vasta esitys, mutta muutosta asiaan tuskin tulee.




Uutinen oli odotetetavissa, mutta itse en jaksanut uskoa siihen. Toisaalta, koska mahdollisuus lakkautukseen oli, olin henkisesti valmistautunut siihen, että joudumme lähtemään täältä. Olen paljasjalkainen pohjois-karjalainen ja luulin, että tieto täältä pois muuttamisesta olisi ollut jokseenkin musertava, mutta ei...kiitos etukäteen asian läpi käymisen.




Ensimmäinen ajatus uutisen kuultua oli, että näinkö siinä nyt sitten kävi. Ei mukava ratkaisu, mutta odotettavissa oleva kyllä. Olimme miettineet yhdessä mieheni kanssa, että jos näin käy, minne me haluaisimme muuttaa, koska siirto toiseen joukko-osastoon, ja muutto toiselle paikkakunnalle oli meille itsestään selvä ratkaisu. Heti seuraava ajatus uutisen kuultua oli: Uusi elämä, uudet haasteet ja MAHDOLLISUUDET jossain muualla. Ajatus tuntuu innostavalta, jopa niin paljon ettei malttaisi edes odottaa!!





Ennenkaikkea kun lakkautusuutinen tuli, olo oli helpottunut. Ei suinkaan sen takia, että jes, nyt täältä pääsee pois :oD, vaan sen takia, että jokin ratkaisu asiaan tuli. Ettei tarvitse elää jatkuvassa epätietoisuudessa, nyt saa mahdollisuuden siihen, että voi oikeasti asettua asumaan jonnekkin ja olla rauhassa.

Itse lähteminen on meille helppoa, paaaljon helpompaa kuin osalle meidän "kohtalotovereista". Meillä ei ole sitä omaa taloa tai asuntoa joka täytyy saada myytyä, ja lähtemään OMASTA kodista. Minulla ei ole edes vakituista työtä, josta täytyisi pakon sanelemista syistä irtisanoutua. Meillä ei ole kuin laittaa tavarat kasaan ja lähteä. Tosin tällä hetkellä emme vielä tiedä, että milloin ja minne. Toiveita on, mutta se on sitten eri asia miten ne toteutuvat.
Kaikki maalailevat piruja seinille siitä jos joutuu kaikkein kauimmaisena olevaan joukko-osastoon, kauaksi kaikesta, mutta jos sinne oikeasti joudutaan niin sekin sitten on vain niin ja niin on myös tarkoitettu. Entäs sitten? Meidän perhe on kuitenkin yhdessä, se on tärkeintä, vaikka kaukana oltaisiinkin.




Kaikkihan eivät tosin ole niin positiivisella asenteella tätä asiaa kohtaa kuin minä, ja tuolla yhden toisen sosiaalisen median (lue: facebook :o) ) puolella olenkin saanut jopa kysymyksiä siitä, että miten tämä on mahdollista, ja tunnen itseni siellä jopa jonkin sortin paholaiseksi kun oikeasti osaan nähdä tässä asiassa jotain positiivistakin?! :oD En vain osaa valittaakaan, koska eihän tälle mitään voi!

Minulta on myös kysytty sitä, että entäs ystävät yms. jotka jäävät tänne. En oikestaan ole hirveän huolissani siitäkään, koska suurin osa minun ja meidän tosi läheisistä ystävistä asuu muualla kuin täällä, joten ei tämä meidän täältä muutto ei tuo asiaan mitään muutosta. Voi jopa olla, että hyvällä tuurilla pääsemme muuttamaa samalla paikkakunnalle jossa hyviä ystäviämme asuu. Joten eihän tässä voi kun voittaa! :oD

Minun ainoa siskonikin asuu toisella puolella Suomea, niin jos vähän lähemmäksikin pääsisi niin sekin olisi vain hyvä juttu. Ja nekin ystävät jotka täällä ovat, niin hekin lähtevät täältä ympäri Suomea kun varuskunta lakkaa olemasta. Eli en valita tämänkään asian suhteen. :o)



Tämä kuvissa esiintyvä ihastuttava ystävänpäivä kukka sydämineen päivineen kotiutui meille Prismasta.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Hyvällä mielellä kohti tulevaisuutta. Asioilla on tapana järjestyä.

"Kun Herra sulkee oven, Hän avaa ikkunan jossain muualla."


Helene


6. helmikuuta 2012

Tomas mallina vol. 2

Aikaisemmin kerroinkin, että Tomaksen seuraava mallikeikka on tiedossa, ja sehän oli viime lauantaina. Tälläkin kertaa Marimekossa. :o)

Teemana oli keväinen lasten muotinäytös, riehakkaalla tori fiiliksellä. Lapset saivat kasvomaalaukset ja vaatteiden kanssa oli kivaa rekvisiittaa. Erilaisia Marimekon tuotteita oli käytetty kekseliäästi, ja mukana oli myös hedelmiä ja vihanneksia.

Kuvien laatu on taas vähän mitä on! :oD Itsehän olin taas pukijan roolissa, ja tällä kertaa puin myös tämän Tomaksen parina olleen tyttösen. ;o)



Muotinäytös oli Marimekon myymälässä, jonne oli kiemurteleva polku räsymatoista (tai rysämatoista, niinkuin Tomas asian ilmaisi kun ei tarkkaan muistanut, että mitä ne olivatkaan!! :oD), joka toimi catwalkina.








 

Taas oli tosi kiva päivä, ja taas niin ihanat ihmiset siellä, kiitos kaikille!!


Helene