Jotain uutta inspiraatiota blogiin

Olen jonkin aikaa miettinyt, että mitä uutta kivaa keksisin blogiin. On paljon saanut lukea, miten blogit lukemani jäävät tauolle tai loppuvat yms. Missään tapauksessa en ole lopettamassa bloggaamista vaan päin vastoin, olen oikein innostunut tästä taas uudestaan. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että blogi junnaa paikallaan, mutta tottahan se on ettei kukaan ala seuraamaan blogia, joka päivittyy keskimäärin kerran kuussa, ei todellakaan. Ja ketä kiinnostaa jättää kommenttia blogiin, jonka kirjoittaja ei itse jätä mitään jälkeä itsestään mihinkään, ei ketään. Olen tässä asiassa jotenkin kauhean kriittinen itselleni, mutta niinhän tämä kuitenkin menee. :o)

 Lomani aikana sen lisäksi, että yritän kovasti itse kirjoitella, olen yrittänyt etsiä itselleni lisää ihania ja inspiroivia blogeja luettavakseni. Olenkin löytänyt muutaman kivan oloisen ja siinä samalla huomannut miten oma makunikin on muuttunut vuosien varrella niin blogien kuin sisustamisen suhteen. Blogini on jo alkanut saamaan uutta ja mielestäni sitä oikeaa suuntaa. Välillä on tuntunut, että aloittaisinko ihan alusta puhtaalta pöydältä, koska blogin alkupuolen postaukset ja varsinkin niiden kuvat ovat todella...hmmm, ei niin hyviä, eikä ihan tätä päivää. ;o) Mutta sitten ajattelin, että nekin kuitenkin kuuluvat osaksi tätä blogia ja minua, ja sieltä kaikki alkoi niin antaa niiden olla siellä ihan kaikessa rauhassa. Onhan sitä kiva ainakin itse katsella vuosien päästä, että tuollaistako sitä on siellä ja täällä asuessa ollut. :o)

Tällä hetkellä myös oikein janoan uutta inspiraatiota kaikkeen, koska tuntuu, että se paikallaan junnaaminen on ollut päivän sana ihan kaikessa jo liian pitkään. Minulla ei ole pitkään pitkään pitkään aikaan ollut tällaista fiilistä, jopa koskaan aikaisemmin. No, koskaan aikaisemmin en ole asunutkaan Kainuussa, wink wink. :oD No ettei tämä(kin) postaus menisi taas ihan paatoksen puolelle niin jätetään aihe tällä kertaa tähän, koska se on tämän postauksen kannalta aiheeton.

 Olen tällä hetkellä ihan kamalan tylsistynyt suomalaisten sisustuslehtien tarjontaan, siis mitä ihmettä?! Aikaisemmin minulle saattoi tulla jopa 6-7 sisustuslehteä ja loput ostin kaupasta. Tällä hetkellä minulle tulee yksi ja jo oikein odotan senkin tilauksen loppumista. Minulle käy harmittavan usein niin, että vain selaan lehden läpi kahdessa minuutissa, suljen takakannen ja mietin, että tässäkö tämä oli, en saa niistä mitään irti. Kun taas onnekseni olen löytänyt ulkomaalaiset lehdet, joita lukiessa huokailen ihastuksesta useammankin kerran. Myös tämän takia yritän etsiä uusia blogeja omalle lukulistalleni, että saisin niistä myös uutta innostusta ja inpiraatiota. Eli vinkkiä voi jättää kommenttiboxiin. ;o)

Se uusi juttu mitä nyt yritän tässä pohjustaa on se, että (vitsit kun oikein jännittää) olen päättänyt vaihtaa blogini nimeä. Olen pohtinut uutta nimeä jo pidemmän aikaa, ja vihdoin olen myös keksinyt sille sopivan korvaajan. En paljasta sitä ihan vielä, mutta seuraavan postauksen teen jo uudella nimellä. ;o))))) Olen muuttanut myös blogini ulkoasua hieman, toki se voi vielä muuttua tästäkin.

Meidän lomasuunnitelmat vaihtuivat taas kun meidän Helsingin reissu jäikin odotettua lyhemmäksi sairastapauksen vuoksi, mutta vaikka se jäikin lyhyeksi niin se oli kyllä sitäkin antoisampi, voi vitsit mä nautin siitä ja olin kyllä niin elementissäni taas, ihanaa! Palaan aivan varmasti asiaan ihan kotvasen kuluttua, nimittäin Country Whiten uudesta Oitbackan liikkeestä on muuten sitten kuvia!! Tultiin siis takaisin tänne Keski-Suomeen eilen illalla ja yritän kovasti houkutella minun anoppiani, että lähdettäisiin huomenna yhdessä inspiraation haku reissulle Kalajoen loma-asuntomessuille kun tässä tulikin pari lisäpäivää lomailua tänne. Saa nähdä kuinka käy. :o))))))

Palataan uusin kujein! ;o)

Helene

Kohti uutta (taas)...kohti Kajaania...

Melkein koko sen ajan kun olemme Etelä-Suomessa asuneet, on tätä minun auvoisen onnellista työtä ja elämä muutenkin on varjostanut musta pilvi. Sen mustan piven nimi on Kajaani! Kyllä, luitte oikein!

Puolustusvoimien uudituksen myötä (minkä takia Pohjois-Karjalan Prikaati lakkautetaan) viime syksynä saimme tiedon, että mieheni tuleva työpaikka tästä syksystä eteenpäin olisi Kainuun Prikaatissa, Kajaanissa.

Olimme mieheni kanssa alkuviikolla tutustamassa Kajaaniin. Tutustuimme tulevaan kotikaupunkiimme, ja etsimme meille sopivaa kotia. Kävimme pyörähtämässä mieheni uudessa työpaikassa, jossa häntä odottaa ihan oma toimisto, ja kävimme joka päivä kahvilla sotkussa. Pidin kyllä varuskunnasta, mutta olihan se hurjan paljon isompi kuin meidän edellinen. Pidin enemmän varuskunnasta kuin itse Kajaanin kaupungista. :oD

Yövyimme Vuokatin Sokos Hotellissa, jossa oli tosi kiva ravintola, nimeltään Kippo. 

Kippo oli tunnelmaltaan hyvin hämyinen tummine sävyineen. Vanhaan  tyyliin sisustetussa ravintolassa oli sisustuselementteinä mm. heinäseipäistä tehtyjä "aitoja". Ruoka oli taivaallisen hyvää, ja palvelu hyvin ystävällistä. :o)

 Niin...Kajaanissa ja Vuokatissa oli kiva käydä, mutta että sinne pitäisi muuttaa asumaan??? Suoraan sanottuna ajatus tuntuu TODELLA kurjalta. Näen valoa tunnelin päässä ainoastaan siksi, että toivomme pääsevämme Kajaanista mahdollisimman nopeasti takaisin etelään. Tiedän, että myös asenteeni tätä asiaa kohtaa on tosi kurja, joten kaikki te kajaanilaiset lukijani, kaipaan todella teiltä apua, ja kertokaa hyviä ja kannustavia kommentteja Kajaanista!! :o))))))

Olisiko siellä ruudun takana yhtään toisia upseerin rouvia Kajaanista? :o)

Onneksi minulta löytyy myös ihania ystäviä, jotka kannustavat uudessa elämäntilanteessa vaikka tietävätkin, että itse en hihku innoissani tästä muutoksesta. Lainaan tähän ihanan ystäväni M:n sanoja:

"Jokainen uusi käänne elämässä on vain hyväksi meille...näyttää meille jotain mitä emme olisi muuten huomanneet."

Näillä sanoilla yritän katsoa positiivisena tulevaan.

Helene

Äidin sunnuntai

Siis minun päivä! Tai siis, eihän tästä varmaankaan pitänyt varsinaisesti tulla minun päiväni, mutta jotenkin koen, että niin tässä kuitenkin kävi! :o)

Vapaapäivä ja aamulla sain nukkua T-O-D-E-L-L-A piiiiiiitkään. Kun heräilin, huomasin, että mieheni on lähdössä Tomaksen kanssa luistelemaan, nousin sängystä ylös, ja huomasin, että kellohan on 11!! :oD Lisäksi huomasin, että he ovat ottamassa mukaan myös pikku Topiaksen, joten sanoin heille vain heipat ovella ja havahduin siihen tosiasiaan, että hetki laatuaikaa keskenäni oman itseni kanssa on totta!! 

Ihanuus, aamupala yksin kaikessa rauhassa, eikä mihinkään kiire! Me like! :oD Se tarkoittaa myös hetkeä, jolloin voin rentoutua katsomaan jotain lemppari sarjoja tai elokuvia, mitä ei ole ehtinyt aikaisemmin katsomaan. Tänä aamuna se oli iki-ihana lempisarja Lemmen viemää, sitä onkin monta monta jaksoa rästissä!

Aamupalaa syödessä päätin, että tänään lähden käymään lenkillä, koska edellisestä kerrasta oli aivan liian kauan aikaa. Kun luistelijat saapuivat takaisin kotiin, lähdin minä vuorostani. Minulla on matkaa työpaikalle n. 4 km, ja ajattelin, että se voisin käväistä siellä juomassa kupposen kuumaa kaakaota. Kyllä, minulla on vapaapäivä, mutta koska minun työpaikkani on sen verran ihana, että viihdyn siellä myös vapaapäivinäni!! :oD 

Ihan tyhjin käsin en sieltä kuitenkaan päässyt lähtemään, ostin sieltä vihdoin nämä ihanaiset Odd Mollyn pipon ja ranteenlämmittimet, joita olin katsellut ja hipelöinyt siellä koko syksyn! :o)

Tosin olin aikaisemmin katsellut tätä samaa settiä pinkkinä, mutta kuitenkin päädyin tähän vaaleaan, koska tämä sopi minulle ehkä hieman paremmin. Ja olisi myös ehkä hieman monikäyttöisempi kuin pinkki. Tätä voi vapaammin yhdistellä kaikkeen muuhun.

Paluu matkalla poikkesin Lidlissä ostamassa paistopisteestä lämpimiä croisantteja ja korvapuusteja kahville kotiin. Sen jälkeen suuntasin Plantageniin. Halusin jonkin näyttävän kukan meidän olohuoneen kaapin päälle. Löysin sieltä nämä ihanan valkoiset orkideat, yksi kaksivanainen ja yksi kolmivanainen. 

Aika täydelliset, kunhan vielä saisin nämä kestämään. Tiedän hyvin minkälaista hoitoa nämä vaativat ja tarvitsevat, mutta silti yksi orkideani pudotti kaikki kukkansa pois jo viikossa, kun taas pisin on kukkinut miltei puolivuotta!!

Kun palasin kävelyltäni kotiin, oli mieheni tehnyt ruuankin valmiiksi, joten istuin vain valmiiseen pöytään syömään!

♥ ♥ ♥

Iltaa vietettiin lasten kanssa. Kun Topias on mennyt nukkumaan niin yleensä pelaamme kolmestaan mieheni ja Tomaksen kanssa jotain lautapeliä tai sitten korteilla. Viime aikoina ollaan pelattu aika paljon korteilla. Tomas osti itselleen vast'ikään Angry Birds- pelikortit, niin tottahan niillä ollaan pelattu, mutta kaikista eniten me kaikki tykätään pelata Skip-Bo- korteilla. Onko hivenen koukuttava korttipeli?!? Eipä yhtään!! :oD

Hyvä päivä siis!

Helene

Vuosi 2012 - Marras-joulukuu

Tässä lähtee vuosikatsauksen viimeinen osa. Vihdoin. Tämän jälkeen voi sitten keskittyä muihin juttuihin, joita on vaikka kuinka paljon! :o)

MARRASKUU 2012

Marraskuussa sain sisustettua meidän makuuhuonetta. En pystynyt toteuttamaan juuri niitä suunnitelmia mitä olin aluksi ajatellut, joten makuuhuoneen laitto jäi ja jäi, joten yhtenä yllättävänä vapaapäivänä (lue: lapset olivat kipeänä) kyllästyin katselemaan meidän - ei sisustettua - makuuhuonetta joten käärin hihat ja tein asialle jotain, olemassa olevilla jutuilla. Mm. sängyn päätyyn seinälle tein kollaasin meidän valokuvista yms.

Marraskuun alkupuolella on myös isänpäivä, jolloin askartelin kortit ukille ja papalle.

Joulu alkaa hiljaa hiipiä työpaikalle kartanolle. :o)

Tein ensimmäisen sisustussuunnitelmani asiakkaalle. Täytyy kyllä itse sanoa, että ei hullumpi suunnitelma ollenkaan. ;oD Kaikki tuotteet sohvaa ja lattiaa lukuunottamatta ovat Country Whitesta.

Marraskuussa vietetään Pohjois-Karjalan Prikaatin vuosipäivää (jos ei joku sitä vielä tiennyt! :oD), joten juhlaan valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin puvun hankinnalla yms. :o)

Kaikkine oheisineen, kuten kynnet ja hiukset jne. :o)

Juhlassa! ♥

JOULUKUU 2012

Itsenäisyyspäivänä mieheni sai ylennyksen ja hänestä tuli yliluutnantti! :o)

Joulukorttipajassa touhuiltiin ahkerasti myös tänä vuonna! Kerroin täällä enemmän korttien askartelusta ja siitä miten torkahtelin samalla niitä tehdessä. Alemmassa kuvassa on nyt se kortti johon kirjoittelin satujani nukkuessani. Se osa mikä on sulkujen sisällä! :oD

HAH! Joopa joo..... :oD

Joulu Country Whitessa on täydessä loistossaan keskellä kiirettä ja tohinaa! 

Ehdimme kuitenkin hieman hidastaa ja viettää aivan L-O-I-S-T-A-V-I-A työpaikan pikkujouluja, hih! :o) Olimme kuuntelemassa Finlandia-talossa joululauluja Jari Sillanpään esittämänä, ja vietimme myös illallista hänen seurassaan....ja jatkoja ja ja ja ja....oli muuten tooosi virkeä fiilis mennä seuraavana aamuna töihin!!  ;oD Mutta NIIIIIN kivaa oli! :o) (Valitettavasti kuvien laatu on TODELLA heikko!)

Pikkujouluista seuraa aina se oikea joulun vietto. Nämä ihanat pikkuiset Mailegin micro pixyt ovat ensimmäiset Nisset meillä! :o) Ne olivat odottamassa poikia kuusen alla aatonaattoaamuna. :o)

Ja jouluksihan me menimme sitten sinne siskoni perheen luokse. Hän oli laittanut joulun kotiin tosi kauniisti. Tunnelma oli oikein lämmin ja kodikas, ja se oikean kuusen tuoksu, ah! Oli oikein mukavaa, ja siitä ISO KIITOS kuuluu siskolleni! ♥

Kun selvisimme reissusta kotiin, olikin kohta jo uusivuosi. Vietimme sitä kotosalla, ja hyvä niin koska näimme näin hienosti ilotulitusraketit ihan omalta parvekkeelta! :o)

Näin on siis vuosi mennyt! Paljon on tapahtunut, paljon hyvää! Yritin kerätä näihin juttuhin mahdollisimman paljon kuvia joita en ollut julkaissut aikaisemmin, jottei teille lukijoille tästä tulisi vain tylsää kertausta. Se ei ollut edes kovin vaikeaa, koska olin monessa tilanteessa ottanut kyllä kuvia, mutta ajan puutteen ja oman saamattomuuden takia postaukset aiheista vain jäi tekemättä. :oD Tässä olisikin itselleni oiva uudenvuodenlupaus (vaikken niitä ajatellut sen kummemmin tehdä), päivitän blogiani ahkerammin! :o)

Tämän "vuosikatsauksen" teossa on ollut hyvin mielenkiintoista se, miten terapeuttista voikaan olla, että vain käy läpi vuoden aikana menneet asiat, muistelee niitä ja vieläpä niin paljon, että kirjoittaa ne auki.
Tuntuu siltä, että nyt on viime vuosi selvitetty ja arkistoitu, laitettu kirjan kansiin ja kannet kiinni, tai "halki, poikki, pinoon" - niinkuin sanotaan. Olo on kevyt ja onnellinen, ja tästä voi hyvillä mielin jatkaa jo hyvin alkanutta vuotta. Suosittelen!! :o)

Kohta puoliin voitaisiin laittaa pystyyn tämän blogin ihka ensimmäinen arvonta, vaikka ihan sadannen postauksen kunniaksi, joka kylläkin meni kolme postausta sitten! :oD

Tervetuloa myös uusille lukijoille, teitä on tullut ihan lyhyessä ajassa kivasti lisää!! Muistakaa kaikki, että juttutoiveita voi aina laittaa tulemaan. ;o)


Terveisin,
Helene 

Vuosi 2012 - Syys-lokakuu

SYYSKUU 2012

Minulla alkoi työt syyskuun ensimmäinen päivä, jolloin olin ihanaisen Ulla-pomoni kanssa Paloheinässä toritapahtumassa. 

Päivä oli tosi tosi mukava, mutta hyvin viileä, tuulinen ja loppujen lopuksi myös sateinenkin. Päivän lopuksi oli mukava mennä työpaikalle meidän pikkuruiseen Country Cafeeseen juomaan kuppi kuumaa kahvia. :o)

Seuraavana viikonloppuna matkustimmekin mieheni kanssa kaksistaan ystäväni häihin Pohjanmaalle, kyllä, juuri sen kenen polttareissa kesäkuun alussa olin. :o) Häiden teemaväri oli vihreä. :o)

Kun olimme kotiutuneet kunnolla uuteen kotiin, ja olin päässyt jo pikkuhiljaa työrutiiniin, kävimme kylättelemässä sukulaisten luona jotka asuvat täällä pääkaupunkiseudulla. Viemisiä....mistäpä muualta kuin Country Whitesta. :o)

Alkusyksyn tunnelmia työpaikalta. :o)

Myös meillä kävi vieraita katsomassa meidän uutta kotia. He toivat tullessa syksyyn sopivat kukkakimpun.

Leivoin silloin näitä hirmu-herkullisia omenamuffinsseja, ohje näihin löytyy täältä.

LOKAKUU 2012

Syksy alkaa olla hienoimmillaan.

Syksyn tunnelmaan lyhtyjä ja ruukkuja piristämään pihoja ja parvekkeita pimeinä hetkinä. ♥

Syksyllä laitoin hiuksia töihin sen minkä kerkesin...ja aika paljon kerkesin! :oD

Palveluksessanne:

Seuraavaksi onkin sitten luvassa jo tämän sarjan viimeinen osa. Onneksi, hah! Koska kaikkia muita tuoreita ja kivoja juttuja olisi kirjoiteltavaksi, mutta minä olen hävittänyt minun puhelimen piuhan, jolla saan siirrettyä kuvat tietokoneelle, joten etsinnät jatkukoon, että saan kuvat sieltä ulos! :oD

Helene

Vuosi 2012 - Heinä-elokuu

HEINÄKUU 2012 

Heinäkuu alkoi sillä minun työhaastattelulla Country Whitessa. :o) Oli lämmin ja aurinkoinen perjantai aamu kun saavuimme kuvan kauniiseen miljööseen Tuomarinkylän kartanolle. Olimme hyvin hyvissäajoin ja kun käveleksimme hieman pihalla niin rakennusten takaa paljastui pelto joka oli täynnä heinäseipäitä! Mitä ihmettä...eihän niitä näe enää missään, koska nykyäänhän kaikki pellon reunukset ovat täynnä vain valkeita palloja! Niin, Helsingissä niitä näkee!? :oD Tunnelma haastattelun alkajaisiksi oli siis kunnossa. :o) 

En ollut koskaan käynyt ko. paikassa ennen kuin menin sinne työhaastatteluun, mutta ihastuin ihan välittömästi koko paikkaan, sen tunnelmaan, tavaroihin, ja eritoten ihmisiin siellä! :o) En olisi halunnut lähteä sieltä pois ollenkaan! Haastattelu meni tosi hyvin, ja olin entistä innostuneempi koko asiasta.

Lähdimme suoraan haastattelusta viettämään lomaa mieheni vanhempien luo Keski-Suomeen. Loman alkupäivät olivat kaukana rennosta lomailusta kun odotin jännittyneenä, kuin kuuta nousevaa, puhelua työpaikasta. Vihdoin eräänä iltapäivänä puhelin soi, kun olimme juuri juoneet päiväkahvit terassilla. Sain kuulla puhelimessa maailman parhaita uutisia:

OLIN SAANUT TYÖPAIKAN, UNELMIENI TYÖPAIKAN!!!! ♥

Vieläkin nousee tippa linssiin kun muitelen sitä iloa ja riemua ja onnea!!

Siitä alkoikin sitten kova käytännönasioiden järjestely, uuden kodin etsintä, muutto jne. Asiat kuitenkin etenivät vauhdilla. Jo parin päivän päästä meillä olikin jo sitten asunto, juuri sieltä mistä halusimmekin. Päivähoitohakemukset oli laitettu, muuttoauto tilattu ja jopa sähkösopimukset hoidettu jne. Olimme edelleen "loma"reissulla, mutta onneksi lomallakin netti toimii!! :oD Kun kaikki suuret ja tärkeimmät asiat oli hoidettu niin kotiin palatessa ei ollut juuri muuta kuin pakkaaminen, pakkaaminen ja pakkaaminen! :oD Mutta paria päivää ennen kuin lähdimme kotiin niin lähdimme hurvittelemaan ja tuulettamaan ajatuksia PowerParkkiin. :o)

Täälläkin olin ihan ensimmäistä kertaa, ja paikka yllätti positiivisesti. Huvipuistossa on tosi kivoja ja erikoisia rakennuksia. Aina cowboy-teemasta linnoihin asti. :o) Edellisestä huvipuisto käynnistäni oli aikaa vaikka kuinka paljon. Olin silloin hurja teini-ikäinen, eikä mieleeni ollut tullut, että teininä niinkin ihana laite kuin vuoristorata ja kaikki sen tyyppiset jutut eivät näin kymmenen vuoden tauon jälkeen tuntuisi enää NIIN ihanalta. Tajusin sen siinä vaiheessa kun jo istuin yhden sellaisen kyydissä tukkahulmuten....huusin ja pelkäsin! :oD

Ettei totuus pääse unohtumaan niin erään huvijunan reitti oli "somistettu" hyvinkin kotoisasti! :oD

Tämä laite oli (yllättäen) ehdottomasti Tomaksen suosikki! Tässä laitteessa kävimme vaikka kuinka monta kertaa. :o)

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös meidän loma. Kotiin lähtö tuntui hurjan vaikealta, kun tiesi mikä työmäärä siellä odottaa. Muuttoon oli aikaa pikkuisen reilu kaksi viikkoa!!

Sen lisäksi, että täytyi pakata, päätin, että muutamia maalausjuttuja täytyy saada tehtyä ennen muuttoa. Käsittelin meidän ruokapöydän uudelleen. Väri vaihtui tummasta pähkinästä vaaleaan harmaaseen. Ostin myös valmiiksi pöytätabletit ja kankaat tuolinpäällisiin. 

Joita en ole muuten vieläkään saanut tehtyä!!! :oD

Pakkailujen, maalaamisten ja kyläilyjen lomassa ehdin aina välillä myös istahtaa hetkeksi nauttimaan kesästä, ja lempiherkustani, eli maustamatonta jogurttia, mysliä ja tuoreita pensasmustikoita, nami! :o)

ELOKUU 2012

Muutimme elokuun alussa. Muutopäivän aamu valkeni tosi harmaana ja sateisena. Mutta perille päästyämme, meitä oli vastaanottamassa ihana lämmin aurinko, mieheni serkku vaimoineen toivottamassa tervetulleeksi "etelään", sekä rivi mieheni kurssikavereita muuttoavuksi. 

Uusi kotimme on todellakin aivan uusi. Kaikkein ihaninta uudessa kodissamme on kuitenkin sauna, jota ilman olimme monta vuotta.

Tässä on isäni kasvattama kesäkurpitsa, aivan valtava sanoisinko! :oD Kannoin sen mukanani uuteen kotiin, koska emme ehtineet sitä syödä ennen muuttoa. Kuvassa on tutti, jotta saa paremman käsityksen kurpitsan koosta. Emme saaneet tätä ihan kokonaan syödyksi, mutta hyvää se kuitenkin oli, olihan se isäni itse viljelemä, kiitos! ♥ Ensi kesänä sitten samanlainen. :o)

Parvekkeen sain laitettua kuntoon ihan ensimmäiseksi. Siellä olikin sitten mukava nauttia auringosta ja juoda päiväkahveja. Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen mieheni öljysi kalusteet tummanharmaalla puuöljyllä, ja ne ovatkin nyt kuin uudet. Tykkään tosi paljon. Tosin, niiden kuvaaminen taitaa jäädä hieman keväämmälle. :o)

Helene