Täällä taas!!

Voi että miten pitkä aika edellisestä postauksesta on!! Ja voi että miten paljon on tapahtunut tänä aikana, hyvä, että itse on pysynyt mukana vauhdissa. Mutta mukavaa on ollut, tähän aikaan on mahtunut koko tunteiden skaala ja tapahtumia ja tilanteita vaikka muille jakaa. Viimeiset neljä viikkoa ovat varmasti olleet elämäni vilkkaimmat, mutta myöskin varmasti yhdet parhaimmista viikoista ikinä! Vaikka välillä on ollutkin muuton suhteen rankkaakin niin voisin milloin tahansa elää nämä viikot uudestaan ja uudestaan! :o))))

Pääpiirteittäin kuulumiset ovat siis seuraavanlaiset: 

Meistä on tullut kajaanilaisia ja mieheni valmistui viime viikolla 

Sotatieteiden maisteriksi.

Kirjoitan tästä luonnollisesti hieman enemmän ja useassa postauksessa vähän myöhemmin, mutta voin jo tässä vaiheessa kertoa, että meillä oli kyllä aivan loisto reissu Helsingissä! :o))))

Viimeinen (muttei vähäisin) kuuluminen on se kaikista ikävin, eli koska Country White ei ole (jostain kumman syystä :oD ) Kajaanissa niin minä en ole enää siellä töissä, tylsää, mutta on tässä hyvätkin puolensa, koska nyt minä olen

Kotirouva  

tai kodin hengetär, oloneuvos ja mitä vielä hienoja nimityksiä työttömät ovat itselleen keksineetkään!! :oDDD

Tämä on tosi hyvä juttu, koska nyt minulla aikaa laittaa kotia yms yms. kaikkea kivaa ja ehdin olla enemmän lasten kanssa jne. Eli en missään tapauksessa ole epätoivoinen kotirouva, vaan pikemminkin hyvin toiveikas tulevaisuuden suhteen. On tosi ihanaa, että nyt voi laittaa kaiken ajan ja energian omaan kotiin....joulua odotellessa! Voi ei, nyt mä oon varmaan jo ihan höpsähtänyt!! :oDD

Tämä on nyt vain pieni tilanteen päivitys jonka vielä halusin teille yön pikku tunteina tehdä koska me saatiin tänään netti toimimaan täällä uudessa kodissa. Osin myös tästä johtui etten aikaisemmin päässyt teille kuulumisia kertomaan, hih.

Hyvää yötä murut!

♥ ♥ ♥

Helene

Kohti uutta (taas)...kohti Kajaania...

Melkein koko sen ajan kun olemme Etelä-Suomessa asuneet, on tätä minun auvoisen onnellista työtä ja elämä muutenkin on varjostanut musta pilvi. Sen mustan piven nimi on Kajaani! Kyllä, luitte oikein!

Puolustusvoimien uudituksen myötä (minkä takia Pohjois-Karjalan Prikaati lakkautetaan) viime syksynä saimme tiedon, että mieheni tuleva työpaikka tästä syksystä eteenpäin olisi Kainuun Prikaatissa, Kajaanissa.

Olimme mieheni kanssa alkuviikolla tutustamassa Kajaaniin. Tutustuimme tulevaan kotikaupunkiimme, ja etsimme meille sopivaa kotia. Kävimme pyörähtämässä mieheni uudessa työpaikassa, jossa häntä odottaa ihan oma toimisto, ja kävimme joka päivä kahvilla sotkussa. Pidin kyllä varuskunnasta, mutta olihan se hurjan paljon isompi kuin meidän edellinen. Pidin enemmän varuskunnasta kuin itse Kajaanin kaupungista. :oD

Yövyimme Vuokatin Sokos Hotellissa, jossa oli tosi kiva ravintola, nimeltään Kippo. 

Kippo oli tunnelmaltaan hyvin hämyinen tummine sävyineen. Vanhaan  tyyliin sisustetussa ravintolassa oli sisustuselementteinä mm. heinäseipäistä tehtyjä "aitoja". Ruoka oli taivaallisen hyvää, ja palvelu hyvin ystävällistä. :o)

 Niin...Kajaanissa ja Vuokatissa oli kiva käydä, mutta että sinne pitäisi muuttaa asumaan??? Suoraan sanottuna ajatus tuntuu TODELLA kurjalta. Näen valoa tunnelin päässä ainoastaan siksi, että toivomme pääsevämme Kajaanista mahdollisimman nopeasti takaisin etelään. Tiedän, että myös asenteeni tätä asiaa kohtaa on tosi kurja, joten kaikki te kajaanilaiset lukijani, kaipaan todella teiltä apua, ja kertokaa hyviä ja kannustavia kommentteja Kajaanista!! :o))))))

Olisiko siellä ruudun takana yhtään toisia upseerin rouvia Kajaanista? :o)

Onneksi minulta löytyy myös ihania ystäviä, jotka kannustavat uudessa elämäntilanteessa vaikka tietävätkin, että itse en hihku innoissani tästä muutoksesta. Lainaan tähän ihanan ystäväni M:n sanoja:

"Jokainen uusi käänne elämässä on vain hyväksi meille...näyttää meille jotain mitä emme olisi muuten huomanneet."

Näillä sanoilla yritän katsoa positiivisena tulevaan.

Helene

Pohjois-Karjalan prikaatin perustamispäivän juhla-asu

Edellisestä postauksesta on taas kulunut jonkin aikaa, mutta palaan tämän yhden asukuvan verran meidän menneisiin juhliin.

Juhlat menivät oikein hyvin ja kivaa oli, vaikka pientä haikeutta olikin ilmassa kun aletaan viedä viimeisiä juhlia Pohjois-Karjalan prikaatissa. 

Mutta nyt ei jäädä haikeana muistelemaa menneitä, vaan nyt minä olen lomalla, ja tämä kuvassa oleva mekko pääsee päälleni jo toisen kerran, huomisiltana.....muitattekos missä??

No Seinäjoen tangomakkinoilla!!

Kuinka moni muu on menossa katsomaan tangokuningas finaalia? :o)

Palataan.

Helene

Juhlavaatteita ja asusteita metsän siimeksessä

Tänä iltana vietetään viimeistä Pohjois-Karjalan Prikaatin perustamispäivää. Juhlaa varten ostin uuden mekon. Periatteessa minulla olisi kyllä ollut parikin vaihtoehtoa jo vaatekaapissa, mutta ei mitään sellaista mitä minulla ei olisi ollut jo päällä parin edellisen vuoden aikana saman firman juhlissa. 

Aluksi meinasi tulla paniikki, koska kutsu tähän juhlaan tuli vasta kaksi viikkoa sitten! Yleensähän olen voinut valmistautua prikaatin juhliin jo hyvissä ajoin, koska olen aina tiennyt milloin mitkäkin juhlat ovat, mutta tätä juhlaa ei aina ole vietetty, siksi kutsu tuli yllätyksenä.

Mekon hankinnassahan meinasi tulla kiire. Jokainen juhla-asua itselleen hankkiva varmasti tietää kuinka vaikeaa "sen oikein" asun löytäminen voi olla. Tiedän sen itsekin, ja siksi lähdinkin mekko ostoksille jo valmiiksi kauhun ja paniikin sekaisin tuntein. Kuinkas sitten kävikään....

Suuntasin viime maanantaina työpäivän jälkeen Jumboon. Ensimmäinen kauppa, ja ensimmäinen mekko minkä päälleni sovitin, se oli siinä!! Ei oikeasti koskaan, ikinä, juhlamekko löydy näin helposti!! Täysin minun näköiseni kotelomekko, joka oli haussakin. Pitsi bolero on minun vanha, jota käytin myös edellisessä prikaatin vuosipäivän juhlassa.

Mekko on kaunis myös ilman boleroakin. Sen voi sitten heittää pois jos tuntuu, että se on liikaa, koska huomiseksi on tänne luvattu 28 astetta lämmintä!! Mutta en valita, koska AINA kaikki muut prikaatin ja pataljoonan juhlat ovat olleet talvella, joissa on saanut hytistä kylmissään juhlamekossa ja pikkukengissä ihan tarpeeksi.

Tähän mekkoon sopivat minulla jo olemassa olleet juhlakengät...

...ja -laukku.

Myös korut ovat vanhat tutut. 

Nämä ovat mielestäni vain niin ihanat, että voisin pitää näitä aina.

Nämä hopeakorut olen saanut äidiltäni. Isäni on aikoinaan ostanut ne hänelle.
Kuvausten jälkeen ne menivät kiilloitukseen ja ovat nyt kuin uudet. :o)

Tälle uudelle mekolle on jo valmiiksi jatkokäyttöä, koska elokuun lopussa häämöttää mieheni valmistujaiset, jonne tarvitsen kaksi lyhyttä juhla-asua ja yhden pitkän. Lyhyitä mekkojahan minulla onkin jo vaikka kuinka monta, mutta ne ovat tyyliltää enemmän coktailmekkoja, ja kumpaankaan "lyhyt mekko" -tilaisuuteen ne eivät sovellu, joten onpahan nyt ainakin toiseen tilaisuuteen asu valmiina. :o)

Tätä kuvausta oli mahtavaa tehdä. Jos mahdollista, että kuvauspaikka on jo heti kotiovesta ulosastuessa jotain tällaista verrattuna tavallisiin ja tuttuihin sisätiloihin niin käytän todellakin sen hyväkseni. Tämä oli luovaa ja helppoa. Luonto kuvien taustalla ei ole koskaan väärin, se on aina juuri niinkuin pitääkin. :o)

Nyt lähden iltaa varten kampaajalle ja kynsihuoltoon. :o)))))

Helene

Santahaminassa

Heippa vaan kaikille piiiiitkästä aikaa! Kyllä sitä täällä ollaan vaikka vähän hiljakseen ollaankin. :o)

Kesä on tullut, ja pieni loma blogistakin samalla. 

Hirrrrrrrween huono omatunto!!!

Mutta vaikka pieniä (ja välillä vähän suurempiakin) blogitaukoja on ollut niin tämä on ensimmäinen kerta kun joku oikeasti on kysynyt, että mihin olen hävinnyt, huippua! Mukava tietää, että edes joku on kaivannut!!

Niinkuin otsikkokin antaa ymmärtää, kävimme eilen Santahaminassa.

Miehelläni oli pieni koulujuttu, ja hän sanoi, että voisimme lähteä mukaan. Kivaa, koska olin edellisen kerran käynyt Santahaminassa useita vuosia takaperin.

Ja olipas muuten aika kaunista. Minä en yleensä ole mikään luonto- ja kukkakuvailija, koska minusta ne ovat  aika tylsiä aiheita, mutta kyllä minä höpsähdin tällä saarella ihan totaalisesti!! :oD 

Niinkuin kuvista näkyy!!!

Niin ja kylläpäs siellä näkyi myös aika komeita kadettejakin...tai niin minä ainakin oletan, että ne olivat kadetteja. Kysyin sitä myös mieheltäni, joka kysyi, että mitkä arvomerkit niillä oli, johon ihan pokkana vastasin, etten huomannut katsoa sitä kun katsoin vain niitä miehiä kun ne olivat niin komeita!!! :oDDDDD

Sillä aikaa kun mieheni oli hoitamassa asioitaan, menimme poikien kanssa sotkuun pullakahville.

Kun kahvit ja mehut oli juotu, menimme ulos, josta löytyikin parvellinen aika kesyn oloisia hanhia...tai ankkoja....tai mitä nämä linnut nyt ovatkaan. :o)

Kukkia vihreällä nurmella......

Lopuksi päivän asua tältä päivältä. 

 Neuletakki: Seppälä

Paita: Vero Moda

Alustoppi: Only

Farkkucaprit: KappAhl

Vyö: Sandwich_

Huivi: Lexington

Tämä Lexingtonin silkkihuivi on tällä hetkellä ihan suosikkiasusteeni. Muutenkin sini-puna-valkoisuus ja raidat pukeutumisessa ovat vieneet täysin mukanaan! :o)

Huippua viikonalkua teille, sehän onkin jo Juhannus tulevana viikonloppuna. 

 Torstai-iltana kurvaammekin kohti kotiseutua Pohjois-Karjalaa!  

♥ ♥ ♥

Helene

Shampanjaa upseerin ja upseerin rouva kollegoiden seurassa

Voi onpahan taas blogitaukoa pidellyt!! 

Kääk, kohtahan te kaikki lukijat nostatte kytkintä tällä menolla!! :oD Yleensähän minä edes viikonloppuisin kirjoittelen jos en viikolla ehdi, mutta tämä edellinen viikonloppu meni jo täällä blogissakin tutuksi tulleen hyvän ystäväni luona Mikkelissä. Olin ensimmäistä kertaa käymässä heidän uudessa kodissaan, ja pakkohan heille oli viedä tuparilahjaksi jotain Lexingtonia! Valitsin tämän ihanan metallisen Welcome home- kyltin. Tiesin, että heidän kotinsa on oikein vanha ja ihana hirsitalo, jossa on vanha kunnon porstua, jonne tämä sopisi hyvin, ja niinhän se sopikin! :o)

Kaikkea muutakin kivaa sieltä jo löytyikin. :o)

Myös yksi meidän yhteinen upseerin rouva ystävämme tuli Joensuusta viettämään yhteistä viikonloppua. Joo'o, siinä oli sillä yhdellä upseerilla hyvät oltavat...sanoisinko!! :oD

Nyt lähennytäänkin sitten siihen shampanja osuuteen. Sitä varten keittiön seinällä roikkuu täydessä toimintavalmiudessa miekka. Jeee, arvaattehan jo mistä on kyse??!! :o))))

Kyllä!!! 

Shampanjapullo avataan miekalla, niinkuin kuuluukin!!

Tähän tarkoitukseen sopivan shampanjapullon toi Joensuun kollega. :o)

Tässä mallaillaan, tuo metalliosa korkin päältä varsinaisessa aukaisemisessa täytyy ottaa pois.

Korkki auki!!!

Vaikka miekalla avatessa pullon kaula katkeaa, ei ole huolta siitä, että shampanjassa olisi lasinsiruja, koska shampanjan kuohuessa yli, se huuhtoo samalla sirpaleet pois.

Kun pullon kaulan osa jää ehjänä korkin ympärille, tietää, että avaaminen on sujunut onnistuneesti.

Ja sitten vain tsin tsin!! :oD

Meillä oli oikein onnistunut viikonloppu, joka täytyy kyllä uusia, niin mukavaa meillä oli!! 

Kiitokset siitä kuuluu P, M & P:lle!! :o)

Helene

Mekko pohdintaa

Kerroinkin teille taannoin, että seuraavat juhlat ovat tulossa ihan piakkoin. Kyseessähän on siis Karjalan Jääkäripataljoonan perinnepäivä. Kun kerroin tulevasta juhlasta, hehkutin teille sitä, että tällä kertaa on puku valmiina, asusteineen kaikkineen. MUTTA....ai jai jai, tämä kuuluista mutta!! Mekosta, jonka ajattelin laittaa, oli vetoketju mennyt rikki. Sillä tavoin, että se vedinosa oli irronnut toisesta puolesta. No, ei hätä tämännäköinen...mekko vain meidän ompelijalle korjattavaksi ja sillä sipuli, MUTTA kun sain sen takaisin korjattuna ja sovitin sitä, niin puku tuntui hieman liian tiukalta (tämä oli odotettavaa, koska olin edellisen kerran pitänyt pukua ennen kuin aloin odottamaan tätä meidän toista lasta), mutta ei se vielä mitään kun vetoketju sitten otti ja ratkesi keskeltä auki!! Tämähän ei millään tavoin ollut siis meidän ompelijan vika, vaan yksinkertaisesti halpismekkoni vetoketju oli ns. laiskistunut. Ja voi olla, että mekossa oli täyttöäkin hieman liikaa!! :oD 

Siis, vetoketjun "hampaat" irtosivat toisistaan, vetoketju ei revennyt kankaasta. Avasin vetoketjun ja suljin sen uudestaan....tällä kertaa se ei ratkennut. Sovitin pukua vielä saman päivän iltana toistamiseen => vetoketju ei ratkennut. MUTTA, entäs jos se ratkeaa kesken juhlan?!?! Sepä olisi noloa...sanoisinko! Nyt puhutaan sellaisista riskitekijöistä, että pelaan varman päälle, ja siirryn suunnitelmaan B (mitä ei kyllä ennakkoon ollut, mutta nytpähän on!) ja alan katsella töissä meidän juhlavampaa vaatevalikoimaa "sillä silmällä". Ei muuten, mutta kun juhla on tulevana lauantaina, ja lähdemme kohti kotiseutua Pohjois-Karjalaa jo torstaina, niin tunnen jonkinlaisen kiristyvän lenkin kaulassa pikkuhiljaa tämän asian suhteen!! Kääk!!

Noh, ei muuta kuin sovittelemaan ja lopulta minulle jäi kuin jäikin käteen jopa kolme eri vaihtoehtoa, johon rakkaat lukijani haluaisin teidän mielipiteenne. 

Vaihtoehto nro. 1

Ewa i Wallan hame, sekä Odd Mollyn paita. Korut Våga.

Työkengät: Calou, eivät pääse juhliin. :o)

Vaihtoehto nro. 2

Sama paita kuin edellä, mutta eri hame, Ewa I Wallaa kuitenkin. Lisäksi paidan alla Odd Mollyn pitsitoppi.

Vaihtoehto nro. 3

Edelleen sama Odd Mollyn paita, nyt se vain on puettuna Ewa i Wallan mekon alle. Samat korut Vågalta.

Mekossa on takana ihana nyöritys.

Mitäpäs sanotte? :o))) 

Olipa valinta näistä sitten mikä hyvänsä, laitan asun kanssa samat kengät ja laukun mitkä olivat minulla myös Pohjois-Karjanlan prikaatin vuosipäivän juhlassa marraskuussa. Niistä löytyy kuvia täältä ja täältä.

Toivoisin paaaljon teidän mielipiteitänne, ja mahdollisimman nopeastikin vielä, kiitos!! :o))))

Helene

Ylennys

Itsenäisyyspäivä, jolloin meillä on aina syytä juhlaan.

Mutta eritoten tänä vuonna.

Koska mieheni sai ylennyksen!! ♥

Luutnantista tuli yliluutnantti.

Uudet arvomerkit odottavat ompelijaansa.

Suuret onnittelut miehelleni, sekä kaikille muille tänä päivänä ylennyksen saaneille!

Vaikka Linnan juhlat ovat alkaneet televisiossa, niin me lähdemme juhlistamaan tätä ylennystä. Sekä tietenkin sitä, että tänä päivänä tulee kymmenen vuotta siitä kun mieheni oli kadettina Linnan juhlissa. ;o)

Oikein ihanaa Itsenäisyyspäivän illan jatkoa ihan kaikille!! 

Helene