Melkein koko sen ajan kun olemme Etelä-Suomessa asuneet, on tätä minun auvoisen onnellista työtä ja elämä muutenkin on varjostanut musta pilvi. Sen mustan piven nimi on Kajaani! Kyllä, luitte oikein!
Puolustusvoimien uudituksen myötä (minkä takia Pohjois-Karjalan Prikaati lakkautetaan) viime syksynä saimme tiedon, että mieheni tuleva työpaikka tästä syksystä eteenpäin olisi Kainuun Prikaatissa, Kajaanissa.
Olimme mieheni kanssa alkuviikolla tutustamassa Kajaaniin. Tutustuimme tulevaan kotikaupunkiimme, ja etsimme meille sopivaa kotia. Kävimme pyörähtämässä mieheni uudessa työpaikassa, jossa häntä odottaa ihan oma toimisto, ja kävimme joka päivä kahvilla sotkussa. Pidin kyllä varuskunnasta, mutta olihan se hurjan paljon isompi kuin meidän edellinen. Pidin enemmän varuskunnasta kuin itse Kajaanin kaupungista. :oD
Yövyimme Vuokatin Sokos Hotellissa, jossa oli tosi kiva ravintola, nimeltään Kippo.
Kippo oli tunnelmaltaan hyvin hämyinen tummine sävyineen. Vanhaan tyyliin sisustetussa ravintolassa oli sisustuselementteinä mm. heinäseipäistä tehtyjä "aitoja". Ruoka oli taivaallisen hyvää, ja palvelu hyvin ystävällistä. :o)
Niin...Kajaanissa ja Vuokatissa oli kiva käydä, mutta että sinne pitäisi muuttaa asumaan??? Suoraan sanottuna ajatus tuntuu TODELLA kurjalta. Näen valoa tunnelin päässä ainoastaan siksi, että toivomme pääsevämme Kajaanista mahdollisimman nopeasti takaisin etelään. Tiedän, että myös asenteeni tätä asiaa kohtaa on tosi kurja, joten kaikki te kajaanilaiset lukijani, kaipaan todella teiltä apua, ja kertokaa hyviä ja kannustavia kommentteja Kajaanista!! :o))))))
Olisiko siellä ruudun takana yhtään toisia upseerin rouvia Kajaanista? :o)
Onneksi minulta löytyy myös ihania ystäviä, jotka kannustavat uudessa elämäntilanteessa vaikka tietävätkin, että itse en hihku innoissani tästä muutoksesta. Lainaan tähän ihanan ystäväni M:n sanoja:
"Jokainen uusi käänne elämässä on vain hyväksi meille...näyttää meille jotain mitä emme olisi muuten huomanneet."
Näillä sanoilla yritän katsoa positiivisena tulevaan.
Helene
Miltä tunnostaisi ajatus, että muuttaisitte Sotkamoon tai Vuokattiin? Itse ainakin pidän niitä mielekkäämpinä paikkoina asua, kun Kajaani.
VastaaPoistaHei Johanna!
PoistaKäydessämme mekin tykästyttiin enemmän Sotkamoon ja Vuokattiin kun Kajaaniin, mutta siellä nyt ei ollut yhtään meidän tarpeisiin sopivaa kotia tarjolla. :o(
Toivottavasti mukava ja mieluinen asunto kuitenkin löytyy. Olen itse asunut sielläpäin monta vuotta ja ihan ok siellä oli asua. Täällä etelämmässä toki kivempaa (kun en talvesta pidä) mutta mikäli tarve vaatisi, niin Sotkamoon voisin muuttaa uudelleenkin. Kajaaniin en kyllä muuttaisi, en vaan tiedä mikä siinä kaupungissa oli sellaista, en vaan tykännyt asua siellä.
PoistaLöysimme kivan asunnon, josta teemme kaupat ensiviikolla. :o) Nyt on kovat sisustuspohdinnat käynnissä, ja tapetit mietinnässä!!
PoistaVoi ei!! Miten siun ihanan työpaikan käy?? Toivottavasti pesti Kajaanissa ei ole pitkä, jos ette sitä itse halua!
VastaaPoistaOlipa iso yllätys tämä uutinen!! Mutta välillä yhteisen hyvän eteen pitää uhrautua. Muutto tuo tullessaan varmasti myönteistäkin, ainakin lujittaa perhettänne!
Kaikkea hyvää toivottaen Liisa Pohjois-Karjalasta.
Hei Liisa, ja kiitos kannustavista sanoistasi. :o) Tosiaan, ihana työni jää nyt hetkeksi katkolle, ja toivotaan ettei Kajaanin reissu tule kovin moni vuotiseksi. On tässä kaikenlaisia vaihtoehtoja pyöritelty jo vaikka kuinka kauan ja nyt päätimme näin. :o) Toisaalta helpottava tunne kun ratkaisu on tehty, mutta kyllä NIIIIN pitkin hampain joudun työpaikastani lähtemään! :oD
PoistaKuinka pitkään olet vielä töissä? Kerkeätkö hoitamaan sen lexington college-asian vielä ennen lähtöä? Olen siis se karoliina jonka kanssa olet viestitellyt! :-)
VastaaPoistaKajaanista sen verran, että isäni on sieltä kotoisin ja äitini on kuhmosta. Edelleen läheisiä sukulaisia asuu kajaanissa ja olenkin viettänyt siellä joskus pitkiäkin aikoja. Itse en kyllä ikinä sinne muuttaisi ellei olisi ihan pakko. Tsemppiä kuitenkin teille ja koko perheelle! Ehkä sä rakastutkin kainuun ihanaan ilmapiiriin ;-) ihmisrt on niin lepposia siellä!
Terkuin, karoliina
Hei Karoliina!
PoistaHuoli pois, olen kyllä vielä hetken aikaa töissä, mutta jos minä en ehdi asiaa hoitaa niin sitten joku muu meiltä töistä sen hoitaa, joten kyllä sinä sen collegen ihan varmasti saat! :o)
Kiitos tsempeistä, ja kiva kuulla sinun mielipiteitäsi Kainuusta, ehdin jo huolestua etteikö kellään minun blogini lukijoista ole minkäänlaisia suhteita Kajaaniin! :oD
Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu. Aluksi vanhan jättäminen ja uuden hyväksyminen on vaikeaa. Varmasti löydät pikkuhiljaa Kajaanistakin hyviä asioita. Toivotan teille voimia ja onnea Kajaaniin muuttamiseen.
VastaaPoistaVoi kiitos Napsu ihanista sanoistasi. Juu, kyllä tämä vielä iloksi muuttuu. Luulen, että eniten tällä hetkellä harmittaa se, että joudun lähtemään nykyisestä työpaikastani, eikä uutta vielä ole tiedossa. Onpahan ainakin aikaa laittaa uutta kotia jos ei muuta! :oD
PoistaTäältä löytyy yksi upseerin "rouva" Mikkelistä :) Tiedän tuon sinun ajatuksesi, koska olen joutunut puhumaan/painimaan samojen asioiden kanssa jo nyt vaikka upseerinikin sai siirron vasta omaan kotikaupunkiini. Asuimme siis eri paikkakunnilla. Mutta usko vain sitä kotiutuu, ja iloinen elämä alkaa. Toki moni asia on asenteesta kiinni, mutta ymmärrän sinua kun joudut tavallaan aika kauas etelästä! Tsemppiä!
VastaaPoistaHei Wilhelmiina, ja kiitos sinulle! Ja tiedätkö mitä, arvasin, että sinun uusi miehesi on myös upseeri! :o) Kun luin muutaman postauksesi Terosta ja missä olitte olleet yms. muistan kun sanoin miehellenikin, että hän on varmasti upseeri. En osaa sanoa, että mistä se fiilis tuli, mutta ilmeisesti sitä on jo niin "syvällä" tässä upseerin elämässä, että oppii lukemaan sen myös rivien välistä! :oD
PoistaHei Helene!
VastaaPoistaOlen toisinaan lueskellut blogiasi "upseerin rouvana" myöskin, mutta en ole aiemmin päätynyt kommentoimaan mitään. Täällä toinen miehen perässä pohjoiseen muuttava ... Mieheni aloitti uudessa varuskunnassaan heinäkuussa ja löysimme vihdoin mekin asunnon uudelta paikkakunnalta. Tuntuu vaan äärettömän raskaalta irtisanoutua rakkaasta työstä, hyvästellä vanhat ystävät ja perhe , pakata koko elämä laatikkoihin ja ottaa suunnaksi tuntematon pohjoinen.. Osaan samastua tilanteeseesi niin hyvin: koko syksy tuntuu entistäkin synkemmältä eikä sitä valoa tunnu näkyvän tunnelin päässä. Itsekin elättelen toivoa muutosta takaisin etelään, mutta kuten varmasti hyvin tiedät, se komennus voi tulla minne tahansa:(
Nämä eivät ole helppoja asioita, mutta tapaamme sanoa mieheni kanssa toisillemme "missä perhe, siellä koti".. kyllähän se oma perhe loppupeleissä on se kaikkein rakkain, paikkakunnasta viis!
Paljon tsemppiä uusiin tuuliin ja muista, että meitä samassa tilanteessa olevia on muitakin:) Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, loppupeleissähän kaikki lähtee asenteesta, kuten itsekin totesit:)
Aurinkoisia syyspäiviä teidän perheellenne!:)
Hei toiselle upseeri rouvalle! :o)
PoistaKiva kun nyt päätit jättää kommentin, ja täytyy sanoa, että hyvin tutun kuuloisia kuvioita sielläkin käydään läpi. Tiedän tunteen! :o)))
Meilläkin on paljon tuttuja samassa tilanteessa Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttamisen myötä, ja ratkaisuja elämiseen ja olemiseen tässä tilanteessa on varmasti yhtä monta kuin ihmistäkin, mutta asenne tosiaan ratkaisee ja nyt kun on hetken aikaa ollut uudessa tilanteessa niin kyllähän tämä tästä, mutta kyllä totutteluun menee vielä aikaa... ;o)
Aurinkoista syksyn jatkoa myös teille! ♥