Vuosi 2012 - Touko-kesäkuu

Jatketaan vuosikatsausta taas pienen tauon jälkeen. :o)

TOUKOKUU 2012

Toukokuun alussahan on äitienpäivä, jolloin mieheni leipoi minulle kakun ihan omin pikku (isoin) kätösin. Ja oli muuten hyvää kakkua. :o) Tarkempaa tietoa kakusta ja ohjeesta löytyy täältä. 

Taas uusia kukkia olohuoneen pöydälle....yllättäen TAAS vaaleanpunaisia, hah! :oD Meillä vaihtuvat nämä ruukkukukatkin aika tiuhaan, koska en voi kehua olevani kummoinenkaan viherpeukalo! :oD Siis Suomeksi sanottuna en muista kastella niitä kukkia, hih. :o)

Toukokuussa aloittelimme grillikautta, namskis! :o)

Kuun lopussa saimme nauttia siitä, että saimme isin kotiin taas pitkäksi aikaa...koko kesäksi! Yhtenä lämpimänä päivänä kävimme fiilistelemässä alkavaa kesää meidän rannassa. :o)

Ostin myös uudet silmälasit, jotka kovan odotuksen jälkeen vihdoin saapuivat. Ei sillä, että niiden tulemiseen olisi mennyt normaalia enempää aikaa, mutta olen tunnetusti aika malttamaton odottaja! :oD

KESÄKUU 2012

Aivan kesäkuun alussa olin ystäväni polttareissa Helsingissä. Aivan mielettömän loistava reissu! Minun edellisestä Helsingin reissusta oli aikaa jo jonkin verran, ja minulle tuli siellä ollessa jotenkin tosi jännä olo,  että en tule olemaan sieltä niin kauaa poissa ja, että aivan kuin kuuluisin sinne. Viihdyin TODELLA hyvin, ja paikka tuntui kotoisalta. Miten oikeassa saatoinkaan olla!! :oD

Kun tulin sieltä kotiin, järjestin Tomaksen huoneen uudelleen, että Topias mahtuu sinne myös, joten lastenhuoneen sisustusta oli ohjelmassa.

Sitten palataankin ajatuksissa siihen Helsinkiin kun huomasin, että Sisustusliike Country White etsii myyjää ja sisustussuunnittelija. Siis oikeasti!?! Sehän on juuri sitä mistä olen aina unelmoinut (tai siis sinä aikana kun olen ollut sisustusalalla :o) ), myyntityö, jossa voin yhdistää suunnittelun ja vieläpä juuri niin ihanalla tyylillä....ja ihanat vaatteet yms yms....työpaikka kartanomiljöössä, mitä muuta voi edes toivoa?!? 

No ei mitään!!!

Hetkeäkään miettimättä (no ehkä ihan pienen hetken), aloitin kirjoittelemaan työhakemusta. Mieheni istui minua vastapäätä omalla koneellaan tekemässä koulujuttujaan ja sanoin hänelle, että täällä olis tällainen "aika kiva" työpaikka....se olis Helsingissä. Tässä kohtaa kerroin tietenkin vähän enemmän mistä on kyse, ja kysyin lopuksi, että mitäs jos hakisin tätä työtä. Vastaukseksi sain, että "hae vaan". Oikeesti, tällä jutulla on vielä pointtinsa, mutta se selviää lopussa. :oD

Kirjoitin (omasta mielstäni) tosi hyvän hakemuksen, mutta ai että miten hankalaa siihen on valita kuva mukaan!! Monien selailujen jälkeen päädyin tähän alla olevaan kuvaan. :o)

Seuraavaksi tuli Juhannus, ja sisustin parvekeemme kesäkuntoon. Meille tuli vieraiksi poikien kummit. 

Keskikesän juhlan kunniaksi leivoin trio-kakkua, ja voi vitsit oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Tästä kakusta en olekkaan laittanut ohjetta tänne, voin laittaa sen jos joku sen haluaa. :o)

Kesäviereiltamme sain tulijaisiksi mm. näitä ihania H&M:n servettejä.

Kun pääsimme Juhannuksen yli, seuraavalla viikolla soi puhelin, NIIIN odotettu puhelu! Sain kuulla, että pääsin työhaastatteluun!! Jeeeee!! 

Olimme olleet juuri lähdössä mieheni ja pikku Topiaksen kanssa kävelylle ennen puhelua. Olin vielä sisällä kun mieheni oli mennyt jo ulos joten hän ei ollut kuullut puhelua, kun menin ulos toitotin tietysti kovaan ääneen: 

- "Tiedätkö mitä?!?"

- "No mitä?"

- "Minä pääsin sinne työhaastatteluun!!!!"

Tässä vaiheessa maailma pysähtyi....ainakin mieheltäni, ja sain vastaukseksi aika järkyttyneen ilmeen, hah!! :oD Lähdimme kävelemään, ja into piukeana hyppelehdin vaunujen vierellä ja hihkuin, miten mielettömän hienoa ja mahtavaa jne.... :o) Kunnes mieheni saa sanottua: "Tämähän tarkoittaa sitä, että sinä voit jopa ihan oikeasti saada sen työn!!"

Hän oli kuulemma ajatellut, sanoessaan työtä hakiessani, että "hae vaan", sillä että en minä sitä kuitenkaan tule saamaan!!!

Siis whaaaaaat??? Kyllä!!! Minun rakas, ihqn ihana mieheni uskoi minuun NIIIN paljon!! :oD

Mutta kylläpäs olen voinut hykerrellä tyytyväisyyttäni, että mites siinä sitten kävikään!! Vahingon ilo on paras ilo....vai mites se nyt menikään? :oD

Kun pöly edellisestä hieman laskeutui niin kesäkuun viimeinen päivä vietimme meidän 5-vuotis hääpäivää. Olimme koko perheen kanssa keilaamassa. 

Tomakselle kevyinkin keilapallo on aika painava, joten hänellä on ihan oma hellyyttävä tyylinsä laittaa keilapallo matkaan! :o) Onneksi keilaratoihin saa myös ne matalat aidat, ettei pallo karkaa ulos radalta, koska heiton tarkkuus tässä tyylissä ei ole ihan niin kauhean tarkka. :o)

Joo, häviöllä ollaan ja rankasti!! Minäkin aloin toivomaan niitä aitoja omalle vuorolle!! :oD

No joo, kyllä mieheni tottui tähän minun työ ajatukseen aika nopeasti, kunhan alkujärkytyksestään toipui. ;o) Työhaastattelu minulla oli jo heti seuraavalla viikolla, heinäkuun alussa, joten toinen Helsingin reissu melkein heti perään oli edessä! Ai, että mikä harmi! ;oD 

Siitä lisää seuraavan kerran!

Helene